Yhteisiä saavutuksia – Kojontuvan Maalaiskirppis 2020

Kyläyhdistyksellä tämän kesän suurin ponnistus on ollut kirpputori-projekti. Projekti alkoi ehkä jo viime kesänä edellisen kirppiksen päätyttyä, mutta varsinainen päätös Maalaiskirppiksen jatkosta tehtiin keväällä. Ja ehdittiin avajaispäivämäärää jo siirtämään muutama viikko eteenpäinkin ”vallitsevasta tilanteesta johtuen”.

Projekti ei ole ollut pelkästään helppo ja se on vaatinut monilta ihmisiltä sitoutumista. Mutta mikään ei voita kuitenkaan sitä tunnetta, kun ihmiset käyttävät ja tykkäävät projektin lopputuloksesta! Te asiakkaat pöytävuokraajina, pöydiltä löytöjä tekevinä ja kahvion antimista nauttivina olette se syy, miksi kylälle jaksetaan järjestää asioita. Joskus jopa useamman kerran eli perinteitä luomalla! Kylä ei kuole, jos kyläläiset eivät halua kylän kuolevan.

Kirpputorin oheen on tulossa erilaisia pistoluonteisia tapahtumia heinäkuun ajalle. Nämä lyömme kyläyhdistyksen hallituksen kanssa lukkoon kokouksessa ”tänään”, jonka jälkeen kirjaamme ne ylös tälle sivulle: Kojonkulman Maalaiskirppis ja facebookiin.

Loimaan Lehti noteerasi 7.7.2020 lehdessään kirpputoriprojektin myös, kiitos siitä! Päästiin oikeen kanteen asti!

Aamulenkillä

IMG_20200623_062943Maaseudun yksi parhaista puolista on kesäaamut. Olen asunut suurimman osan elämästäni maaseudulla, mutta välillä yhä havahdun mielettömään kiitollisuuden tunteeseen. Nyt kerron teille eräästä arkiaamusta, kun koin taas tuon kiitollisuuden.

Eräänä kesän hellepäivän aamuna suuntasin koiran kanssa pitkälle lenkille ennen aamukuutta. Joku satunnainen auto saattoi näkyä, mutta saimme kävellä hyvinkin rauhallisessa ympäristössä. Lintujen viserrys oli aivan uskomatonta. Se kuului kylän taajamassakin. Kiitos siitä kuuluu myös lintuja ruokkiville naapureille.

Hiekkatielle saapuessa koira pysähtyi haistelemaan useat kerrat ja samalla minä ehdin kerätä kukkia ojanpielestä.

Pysähdyimme koiran kanssa hevosaitauksen viereen. Yksi hevosista kopsutteli aidan viereen ja siinä sitten katselimme toisiamme. Minä syötin koiralle herkkupaloja, kun se istui rauhallisesti vieressäni. Hieman toki piti haukahtaakin, kun hevonen lähti laukkaamaan.

Huomasin jo kaukaa, kun kettu kipitti metsästä hiekkatielle ja siitä pellon yli. Sillä oli suussaan jokin saalis. Hetken päästä metsästä hiippaili pieni kettu. Se seurasi ilmeisesti emonsa jälkiä. Koira ei näitä kettuja huomannut ollenkaan vaan hevoset veivät sen huomion. Pieni kettu loikki takaisin metsään. Mietin, että ehkä se tiesi reitin kotipesälle metsän kautta.

Tunsin itseni aivan pikkutytöksi, kun seurasin aivan lumoutuneena kettujen touhuja. Ketut näkivät meidät, mutta välimatkaa oli sen verran, että eivät meistä piitanneet. Keräsin lisää kukkia kotiin päin kävellessä ja ihailin joella uivaa sorsaa. Peltojen keskellä pienessä tuulenvireessä ei hyttysetkään kiusanneet.

IMG_20200701_070209

Ihan mieletöntä, että voi aloittaa työpäivän aamun kävelyllä peltomaisemien keskellä. Kotona laitoin kukkaset maljakkoon terassin pöydälle ja söin aamupalaa niitä ihaillen, lintujen laulun säestäessä.

IMG_20200623_065248

Virve N